Terve aikuinen sairastaa keskimäärin 2-4 ylähengitystieinfektiota eli flunssaa vuodessa. Hyvä käsihygienia sekä maksin käyttö esim. lentokentillä ja muissa ruuhkaisissa tiloissa voi hieman alentaa riskiä. Kova harjoituskuorma sen sijaan saattaa hieman altistaa infektioille. Virusinfektion kesto saattaa olla tutkimustiedon perusteella lyhentää parilla päivällä käyttämällä imeskeltävää sinkkiasetaattia heti oireiden alussa. Fakta on kuitenkin, että infektio todennäköisesti katkaisee harjoitusjakson useamman kerran vuodessa.
Huippu-urheilun instituutti KIHU on julkaissut ohjeistukseen harjoitteluun palaamisesta infektion jälkeen. Näitä ohjeista voinee perusterve kilpakuntoilijakin soveltaa itseensä. COVID-19 pandemian alussa lievänkin koronavirusinfektion jälkeen suositeltiin kunnon taukoa, mutta nykyiset ohjeet lähtevät siitä, että akuuttien oireiden, kuten kuumeen, lihassäryn ja kurkkukivun aikana ei tule harjoitella. Kun akuutit oireet helpottavat niin että vointi normaalissa arjessa on hyvä, voi kokeilla tehdä kevyen harjoituksen, esimerkiksi kävelylenkin. Kovakuntoinen kuntoilija voi kokeilla tehdä myös selvästi peruskestävyysalueella olevan kevyen juoksu- tai pyörälenkin. Harjoituksen aikana kannattaa seurata vointia tarkasti ja lenkki on syytä keskeyttää heti, mikäli ilmaantuu esim. hengenahdistusta, rytmihäiriöitä tai rintakipua (ne voivat olla merkki esimerkiksi sydänlihastulehduksesta ja silloin on syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle arvioon).
Syketasoonkin kannattaa kiinnittää huomiota, ja jos se on selvästi koholla, niin rasitusta kannattaa keventää. Toisaalta on aika normaalia, että harjoitustauon jälkeen syke nousee hieman normaalia nopeammin. Itse asiassa nopeampi sykkeen nousu rasituksen alussa normaalille tasolle kertoo ehkä enemmänkin hyvästä palautumisesta. Joka tapauksessa vauhtikestävyysalueella huiteleva syke peruskestävyysvauhdissa on poikkeava ja rasitusta on syytä ainakin keventää tai koko harjoitus keskeyttää.
Jos vaikkapa noin 30 minuutin testilenkki menee hyvin, voi seuraavana päivänä kestoa lisätä 15 minuuttia. Jos tämäkin kulkee kokolailla normaalisti ja vointi on hyvä myös treenin jälkeen, niin pari seuraavaa päivää kannattaa vielä tehdä kevyttä peruskestävyyttä. Sen jälkeen voi kokeilla ottaa mukaan jo hieman myös intensiteettiä edelleen kuitenkin vointia herkästi seuraten.
Entäpä mykoplasman mahdollisuus? Urheilijoilla on aiemmin arveltu esiintyvän mykoplasmainfektioita muita väestöä herkemmin. Osasyynä tähän lienee testaus: mykoplasmaa on aiemmin ollut mahdollisuus selvittää vain vasta-ainemittauksilla. Korkea IgM-vasta-ainepitoisuus viittaa yleensä akuuttiin infektioon, mutta tuoretta infektiota ei voi kuitenkaan sulkea pois jos vain IgG-luokan vasta-aineet ovat koholla. Vahvistus epäilyyn on mahdollista saada parin viikon kuluttua otettavilla uusintanäytteillä, mutta yleensä harjoittelutaukoa on pyritty välttämään aloittamalla antibiootti jo ensimmäisten näytteiden jälkeen. Mykoplasma aiheuttaa useimmiten kuitenkin tavallista flunssaa vastaavan taudin ja IgG-vasta-ainetaso pysyy koholla pitkään sairastetun infektion jälkeen ja kertoo lähinnä joskus sairastetusta lieväoireisesta infektiosta.
Valtonen ym. ovat selvittäneet Suomen maajoukkeurheilijoiden hengitystieinfektioiden aiheuttajia Pyeongchangin olympiakisoissa sekä Seefeldin MM-kisoissa monille koronatestauksestakin tutulla PCR-menetelmällä, joka on tehokas osoittamaan hengitysteissä esiintyvät taudinaiheuttajat. Yhtään bakteeri-infektiota ei todettu ja tavalliset hengitystieinfektioita aiheuttavat virukset olivat oireiden taustalla. Pohdinnassa tutkijat toteavat ettei urheilijalle kannata aloittaa antibioottia sen herkemmin kuin muillekaan hengitystieoireista kärsiville. Lienee kuitenkin syytä vielä todeta, että syksyllä 2024 terveydenhuollossa nähtiin harvinaisen paljon mykoplasman aiheuttamaa keuhkokuumetta. Ilmeisesti kyseisestä bakteerista oli liikkeellä tavallista taudinaiheuttamiskykyisempi kanta. Keuhkokuumeen oireisto pitää kuitenkin sisällään nimensä mukaisesti (yleensä) kuumeen ja lisäksi siihen voi liittyä tihentynyttä hengitystaajuutta, hengenahdistusta ja/tai rintakipua tai rintapistosta. Tällaisten oireiden aikana ei tietenkään pidä harjoitella ja niiden vuoksi on syytä hakeutua terveydenhuollon piiriin.
Artikkelissa tutkijat muistuttavat lopuksi vielä keinoista ehkäistä infektioita urheilijoilla: riittävästä levosta on syytä huolehtia. Palkkatöissä käyvän kilpakuntoilijankin olisi syytä nukkua vähintään 7 h yössä. Lisäksi riittävästä D-vitamiinin saannista on syytä huolehtia. Ainakin talvella sitä on syytä ottaa purkista noin 20 mikrogrammaa vuorokaudessa. C-vitamiinilisästä saattaa olla jotain pientä hyötyä, mutta suurin hyöty saataneen monipuolisesti marjoja, vihanneksi ja hedelmiä sisältävästä ruokavaliosta. Energiavajetta on myös syytä välttää. Sillä on infektioherkkyyden lisäksi myös monia muita haitallisia vaikutuksia esimerkiksi hormonitoimintaan ja palautumiseen.
Kaikkia infektioita ei ole mahdollista välttää, mutta onneksi harrastelijan toimeentulo ei riipu urheilutuloksista. Terveyttä ei kannata vaarantaa harjoittelemalla sairaana, mutta toisaalta ylipitkistä tauosta ei myöskään ole osoitettu olevan hyötyä. Kehoa kannattaa opetalla kuuntelemaan ja yksittäinen harjoitus on aina parempi keskeyttää, jos jotain poikkeavaa tuntemusta ilmaantuu (tämä pätee myös vammariskin vähentämiseen). On syytä myös muistaa, että tässä kirjoituksessa olen antanut vain yleisiä suosituksiin perustuvia ohjeita, jotka soveltuvat perusterveille hyväkuntoisille kuntoilijoille.
