Suomalainen triathlon syntyi Joroisissa vuonna 1983, kun paikkakunnalla järjestettiin Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäiset triathlonkilpailut. Idea sai kipinän Havaijin Ironmanista, ja matkoiksi valittiin puolet Ironmanin matkoista. Suomen Hawailla (Joroista on kutsuttu muuten myös Suomen Pariiksi siellä 1800-luvulla vaikuttaneen seurapiirin vuoksi) on kilpailtu puolimatkalla ilmeisesti lähes joka vuosi 1983-2018 ja nyt jälleen tänä vuonna eli 2025.
Tavoillemme uskollisina saavuimme paikalle viime tipassa. Kisamateriaalin noudon jälkeen olikin jo kiire kisainfoon. Sen jälkeen kiiresti kisavarusteet pusseihin ja pyörällä kohti uinnin lähtöä. Onneksi hoksasin unohtaneeni märkkärini autoon poljettuani vasta hetken ja ehdin senkin vielä noutaa. Aikaa oli vielä lyhyeen pulahdukseen Valvatus-järveen ja sen jälkeen olikin vuorossa presidentti Stubbin kannustuspuhe osallistujille. Asettauduin uintilakkini mukaiseen lähtöryhmään yhtenä kierroksena suoritettavaa uintia varten.
Uinti sujui suhteellisen leppoisasti ilman sen suurempaa dramatiikkaa. Vauhtini ei ole kasvanut, mutta uinti tuntui hieman kevyemmältä kuin aiemmin puolimatkoilla. Aikaa sain kulumaan vähän päälle 38 minuuttia.
T1:ssä hukkasin peräti 4 minuuttia pyöräkamojen pukemiseen. Taktiikkana oli lähteä sen verran maltillista vauhtia, että paukkuja riittäisi vielä juoksuunkin. Etukäteen varoiteltu huono asfalttipätkä ennen vitostien ylitystä oli onneksi mainettaa selvästi parempi. Pyörän alussa ohittelin tavanomaiseen tapaani jonkin verran porukkaa ja päädyin lopulta useamman ajajan porukkaan, jonka vetäjä vaihteli hieman maaston mukaan. Ylämäissä valahdin letkan perälle, mutta tasaisella päädyin välillä kärkeenkin. Viimeisellä kierroksella tuttu ongelma eli jalkojen krampit alkoivat muistutella itsestään, vaikka olin yrittänyt pitää maltin mukana. Sääkin muuttui päivän edetessä helteisemmäksi.
Pyöräosuuden lopussa ylämäkeen lähdettäessä minut ohitti ensin (käsittääkseni) ikäsarjansa kärkikamppailussa mukana ollut naistriathlonista ja sen jälkeen samassa (mielestäni koko pyöräosuuden ajan peesisääntöjä noudattanut) porukassa ajanut mieskisailija. Jostain syystä tuomari päätyi antamaan molemmille heille aikasakon peesauksesta. On totta, että ylämäet hieman kasaavat porukkaa, mutta mielestäni mistään tarkoituksellisesta peesihyödystä ei missään nimessä ollut kyse. Minä vältyin rangaistukselta ja hieman ylipitkä pyöräosuus oli ohi ajassa 2 h 40 min.
T2:ssa tiesin päivästä tulevan pitkän. Molemmat reisilihakset kramppailivat kenkiä pukiessa ja aikaa tärvääntyi vaihtopaikalla peräti neljä ja puoli minuuttia. Juoksu lähti vaikeasti liikkeelle ja ensimmäisessä ylämäessä jalat kramppasivat taas. Pari ensimmäistä kilometriä menivät jollain tapaa laahustaessa, mutta sen jälkeen onnistuin taas juoksemaan hieman. Kuumuus ja hiki houkuttelivat kilpailijoiden ympärille kärpäsistä ja paarmoista koostuvan kannattajajoukon ja pörriäispilven paksuudesta pystyi päätellä montako kierrosta kenelläkin oli jo takana. Puolimaratoniin sain käytettyä melkein 1 h 55 min.
Maaliviiva ylittyi ajassa 5 h 21 min 55 sek, mikä taitaa olla toiseksi huonoin puolimatkan aikani koskaan. Olosuhteet olivat tosin melko rankat, mutta ei niitäkään voi täysin syyttää. Sijoitus omassa ikäsarjassani oli 14/36, joten ilmeisesti keli oli muillekin suht vaativa. Legendaarinen Joroisen puolimatka oli kuitenkin mukava päästä kokemaan. Fiilis kisapaikalla oli hyvä ja hinta-laatu-suhteeltaan Joroinen on kieltämättä aika optimaalinen.
