Yksi kesän leppoisimmista tapahtumista oli ehdottomasti Pälkäneellä Luopioisten kylässä järjestetty Kukkia Triathlon. Kisan erikoisuus oli osittain soratiestä koostunut pyöräreitti, joka mahdollisti erilaisia pyörvalintoja. Lähdin matkaan gravel-pyöräni kanssa, mutta moni kanssakilpailija oli valinnut joko aika-ajopyörän tai maantiepyörän aerotangoilla. Molemmissa oli omat hyvät ja huonot puolensa.
Tarjolla oli kaksi eri matkaa, joista järjestäjä kertoi seuraavaa: ”Triathlon (uinti 600 m, pyöräily 52 km, juoksu 13 km) on kilpailusuorituksena vaativampi ja soveltuu erityisesti hyvän kuntopohjan omaaville. Kilpailun lyhyempi matka on Riatloni”. Päätin osalistua tähän lyhempään vaihtoehtoon, joka sisälsi 200 m uinnin, 13 km pyöräilyn (josta noin 7 km oli soratietä) sekä 4 km juoksun. Porukkaa oli kerääntynyt paikalle mukavasti ja huomattavan edullinen osallistumismaksu vaikutti houkutelleen paikalle myös ensikertalaisia/triathlonia vähemmän harrastaneita, mikä oli ainoastaan positiivinen asia. Kukkian tapaisia kyläkisoja ei enää tunnuta järjestettävän yhtä paljoa kuin ennen koronapandemiaa. Se on hieman sääli, koska juuri tällaisilla matalan kynnyksen tapahtumilla moni pääsee kokemaan lajin hienouden jääden siihen koukkuun.
Tavoilleni uskollisena saavun paikalle kannustusjoukoiksi mukaan otetun nuorison kanssa viime tipassa. Pyörä ja kengät äkkiä vaihtoalueelle. Märkkäriä ei näin lyhyttä uintia varten aurinkoisena ja lämpimänä päivänä tullut mieleenkään alkaa päälle kiskomaan.
Uinnissa oli aavistus ruuhkaa, mutta huomasin rantautuneeni lähellä kärkiporukkaa. Pyörä tuli taas aloitettua vähän turhan reippaasti, mutta ennen soratiepätkää oli muodostunut takaa-ajoryhmä. Koska peesaaminen oli sallittua, työskentelimme vuorovedoilla kärjen saavuttamiseksi. Ohuilla renkailla matkassa olleille soratie oli melko haastava ja sain useampaankin kertaan todistaa hieman pelottavalta vaikuttaneita sivuluisuja.
Pyöräosuuden lopussa huomasin jalkojeni olevan jo melko tyhjät. Kestopäällysteellä ryhmän vauhti kiihtyi selvästi yli kolmeenkymppiin ja huolimatta raivokkaasta yrityksestä en pysynyt peesissä. Juoksu kulki suhteellisen mukavasti kaiken muun paitsi vauhdin osalta. Melko pian oli selvää, että en tulisi saamaan ketään kiinni, mutta eipä minuakaan kukaan kiinni ottanut.
Sijoitukseni oli lopulta viides. Voittajalle hävisin pari minuuttia, mikä ei kuulostaa hirvittävän paljolta, mutta tekee kärjen juoksuvauhdilla puoli kilometriä. Yksi päivän kovimmista suorituksista sen sijaan oli Jarmo Takalan voitto Triathlonissa. Kyseinen herra on ollut tuttu näky M55 palkintokorokkeen keskipaikalla, mutta nyt kyse oli koko kisan voitosta.
Kukkia Triathlonia voin ehdottomasti suositella kaikille hieman rennommasta ilmapiiristä pitäville. Reitti oli myös mukavaa vaihtelua normaaliin aika-ajoon.
