Useamman vuoden tauon jälkeen tuli käytyä ulkomailla triathlon-kisassa. Tallinnassa järjestetään peräkkäisinä päivinä täyden matkan Ironman ja IM70.3 eli puolimatka. Tänä kesänä harjoitteluni on suuntautunut pääosin pyöräilyyn, joten päädyin lähtemään puolimatkalle. Sen verran oli kuitenkin tullut uitua, että järkeilin 1,9 km hoituvan suhteellisen ongelmitta.
Lauantai-iltana Viroon saapui pohjoisesta myrskyrintama, joka teki täysimatkan juoksuosuudesta suhteellisen hastavan. Puolimatkankin kohtalo oli hieman vaakalaudalla.
Yöllä sateen ja myrskyn ääniä kuunnellessa ehdin jo toivoa koko puolimatkan kisan peruuttamista. Olin lauantaina seisonut useamman tunnin juoksureitin varressa ja kastunut läpimäräksi gore tex -asusta huolimatta. Sunnuntaiaamu valkeni kuitenkin hieman tyynempänä ja vähäsateisempana. Luoteen suunntalta puhaltanut tuuli oli edelleen kuitenkin suhteellisen navakka. Ristiriitaisin tuntein suuntaisin kohti lähtöä.
Tänä vuonna uinti suoritettiin Raku-järvessä. Kyseessä on suhteellisen kirkasvetinen pienehkö tekojärvi. Edellisen päivän Ironmanin lähtö lykkääntyi sumun takia, mutta nyt näkyvyys oli hyvä. Uintireitti kulki järven pohjoispäässä ja ainoastaan suorakulmaisen kolmion etelänpuolimmaisessa osassa aallokko hankaloitti näkyvyyttä jonkin verran. Uinti tuntui kulkevan melko helposti, mutta vauhti jäi melkoiseksi läpsyttelyksi. Aikaa sain kulumaan 41:27.
T1:ssä arvion sään olevan sen verran tuulinen ja sateinen, että kiskaisin päälleni tuuliliivin. Hanskat sujautin taskuun. Aikaa vaihtoon meni peräti 6:22. Ilmeisesti tein siis jotain muutakin, mutta siitä ei oikein ole muitikuvia.
Pyöräosuus lähti käyntiin jotenkin nihkeästi. Ohittelin hitaampia kuskeja ja tuuli tuntui olevan sivumyötäinen. Harmittelin etten ollut ottanut mukaan hieman 60 mm matalampirofiilisempaa etukietkkoa. Auton renkaiden jättämät urat asfaltissa olivat täynnä vettä ja niiden välissä kulki kohtuullisen kapea turvalliselta vaikuttanut kuiva ajolinja. Urat vaikeuttivat ohittamista ja tarkkana sai olla.
Kaakkoon suuntautuneen siirtymäpätkän jälkeen länteen käännyttäessä sivutuuli iski kunnolla. Metsästä aukealle ajaessa tuuli tuntui heilauttavan pyörää sen verran sivusuunnassa, että jouduin vähän väliä nousemaan aeroasennosta jarrukahvoille. Olo tuntui kaikin puolin kurjalta ja mietin, että miten ihmeessä selviän tämän koko 90 km matkan. Käsiä paleli ja päätin kaivaa hanskat esiin.
Jollain tapaa sormikkaat käsiini ajaessa taiteltuani päätin keskittyä siihen, mitä voin kontrolloida. Yritin pysyä aeroasennossa, syödä, juoda ja pitää tehot kohtuullisina (tavoitetehot olin päättänyt unohtaa, tämä kisa olisi selviytymistä ehjänä T2:n, vaikka lopulta keli ei edes ollut mitenkään erityisen paha, en vaan ollut ajanut näin kovassa sivutuulessa triathlonpyörällä aikoihin). Koilliseen päin moottoritielle käännyttäessä tuuli vaihteli sivulta puhaltavan ja aavistuksen laitamyötäisen väliltä. Yritin pysyä aeroasennossa ja säilyttää vauhdin kumpareissa. Huomasin ettei olo ollut enää niin epämukava. Kyllä minä tästä selviäisin.
Lounaaseen suuntatunut lisälenkki alkoi suoralla vastatuulella, joka oli itse asiassa sivutuulta mielyttävämpi. Otin tiukan aeroasennon ja pidin tehot hieman keskiarvotavoitteeni yläpuolella. Asfaltti oli moitteettomassa kunnossa ja ensimmäistä kertoo koko pyöräosuuden aikana huomasin nauttivani ajamisesta. Lisälenkin loppuosa oli reitin ainoa myötätuulipätkä ja se tuntui mukavalta helpotukselta. Lopun ensimmäiseltä lenkiltä tuttu moottoritiepätkä meni jo T2:sta odottaessa.
Toiseen vaihtoon poljin ajassa 2:49:44. Keskinopeus pyörällä oli 32 km/h. Ei ihan sellainen, mitä tasaiselta reitiltä voisi odottaa. Tehotkin jäivät reilusti tavoitteesta, NP oli vain 244 W.
T2:ssa onnistuin hajottamaan Giro Vanquishini visiirin tunkiessani sitä vaihtopussiin. Mielessä kävi, että jos visiisi ei tuota kestä, niin miten se kaatumisessa suojaa. Tuuliliivin päätin jättää juoksuun päälle, sillä pyöräosuuden jälkeen minulla oli hieman vilu. Vaihtoon upposi 5:18.
Juoksun alku tuntui kulkevan pelottavankin hyvin. Garmin näytti vauhdiksi 4:15 min/km ja tiesin etten tuota pysty uinnin ja pyörän jälkeen mitenkään puolimaratonia juoksemaan. Hidastin vauhdin 4:30 tasolle ja juoksun kestäessä vauhti hidastui ilman mitään aktiivisempaa puuttumista noin 4:55-5:00 min/h -tasolle.
Kannustajia oli kerääntynyt kiitettävä määrä reitin varrelle ja myös juomaa ja energiaa oli hyvin tarjolla sopivin välein. Mielenkiintoisin vaihtoehto oli luuiemi, jota päädyin testaamaan viimeisellä kierroksella. Ihan kivasti se lämmitti. Tuuliliivini sen sijaan lämmitti vähän turhankin paljon, mutta en jaksanut sitä riisuakaan, kun en oikein keksinyt minne olisin sen tunkenut. Alitehoilla ajetun pyörän jälkeen juoksu kulki melko vahvasti loppuun asti ja olin suhteellisen tyytyväinen 1:41 aikaani.
Koko puolimatkaan meni 5 h 24 min. Sijoitus ikäsarjassa 40/127.
Mitä kisasta sitten jäi käteen? Kaiken kaikkiaan olosuhteet olivat haastavammat, kuin olin osannut odottaa. Pyörä oli sivutuulen vuoksi yllättävän hankala ja aika-ajopyörällä ulkona ajamisen puute tuli selväksi. Uinti kulki helpon oloisesti, mutta oli myös hitaan puoleinen. Juoksuun olen ihan tyytyväinen.
Järjestelyt olivat erinomaiset. Lauantain Ironmania katsoessani innostuin ajatuksesta palata täysmatkalle ja ilmoittauduin IM Lanzaroteen. Odotettavissa on siis lisää tuulista pyöräilyä.
